Journalistiikan opiskelija Jari Valtee haastatteli minua keväällä ensin radiojournalismin kurssitehtäväänsä ja kirjoitti sen perusteella Jyväskylän ylioppilaslehteen Jylkkäriin jutun "Heli Hämäläinen kerää kaskut talteen". Tästä sangen näppärästä ja mieluisasta yhteistyöstä voin todeta, että lehtihaastattelussa todella kuuluu oma ääneni. Taitavasti tavoitettu. Jari kysyi hyviä ja todella haastavia kysymyksiä. Oli esimerkiksi yllättävän vaikea nimetä, mikä on hauskin tähän mennessä kuulemani kasku, enkä osaisi vastata kysymykseen varmaan vieläkään.
Jos joillekuille sattuu ja tapahtuu, niin journalistiikan opiskelijoille. Heidän ainejärjestönsä Lööppi ry suorastaan pursuaa legendoja, ja jos heille ei muuten riitä vallan vahtikoirien tehtäviä, he pystyvät täysin vaivattomasti aiheuttamaan pahennusta myös itse. Journalistiikan mussukat ovat esimerkiksi tähänastisen opettajanurani ainoita opiskelijoita, joilta olen joutunut kieltämään päihteitten käytön luennolla. Näitä seikkailuja minun on jo useamman vuoden ajan ollut ilo seurata vierestä ja heidän ainejärjestölehdestään Jornosta. Täten haastan #lööppiperhe'en toimittamaan kaskukirjaan kaikkien aikojen parhaat toilailut!
Loppukeväästä ja kesän aikana kaskuja on tihkunut minulle vain harvakseltaan. Nyhdän kyllä lähes jokaisesta keskustelukumppanistani muutaman muiston (suotakoon tukea kaskukirjailijan uhreille!), mutta muitten yhteydenottoja en ole hetkeen saanut. Oletan, että kesälomilla on jotain tekemistä asian kanssa.
Kaskuja voi edelleen kertoa ja lähettää minulle erittäin mieluusti. Arvioisin, että elokuun aikana kuulemani jutut ehtivät vielä mukaan kaskukirjan käsikirjoitukseen. Liian pitkäksi aikaa ei siis kannata jäädä muistojaan panttaamaan, koska seuraava kirjoihin ja kansiin pääsemisen mahdollisuus saattaa olla vasta vuosikymmenten päästä.
